KOLUMBUS
Kolmannelle matkalle ei riittänyt miehiä koska sota Ranskaa vastaan oli käynnissä, ja Kolumbus sai kuuden laivansa väeksi maanpakolaisuuteen tuomittuja rikollisia, ja hän lähti kolmannelle matkalle 30. toukokuuta 1498. Kanariansaarille päästyään Kolumbus jakoi laivastonsa kahtia.Toinen osa purjehti suoraan Hispaniolaan, toisella hän itse lähti eteläisempää tietä Kap Verden saarien kautta, ja päätyi Etelä-Amerikan mantereelle, Orinoco-virran suun seuduille. 1. elokuuta 1498 Kristoffer Kolumbus saapui ensimmäistä kertaa Amerikan mantereelle, Venezuelaan.Hän ei kuitenkaan ryhtynyt tutkimaan tarkemmin uutta löytämäänsä maata, vaan kiirehti Hispaniolaan, missä asiat olivat taas hullusti. Siellä ei oltu tyytyväisiä Bartolomé Kolumbuksen tiukkaan hallintoon, ja saaren ylituomari Roldan oli asettunut kapinallisten johtajaksi ”mokomaa muukalaista” vastaan. Kristoffer Kolumbus saapui juuri silloin saarelle, antautui neuvotteluihin kapinallisten kanssa, ja suostui rauhan saavuttamiseksi nöyryyttäviin ehtoihin. Sillä välin olivat panettelijat tehneet työtä Espanjassa, ja tuloksena oli, että Hispaniolaan lähetettiin uusi käskynhaltija Francisco de Bobadilla, joka perille tultuaan hankki itselleen joukkojen suosion antamalla kaikille kullankaivuluvan, kun Kolumbuksen veljekset sattuivat olemaan poissa. Heidän palatessa Bobadilla vangitsi Kolumbukset ja lähetti heidät Espanjaan kahlittuna.Matkalla Espanjaan laivan kapteeni olisi päästänyt Kolumbuksen kahleista, mutta Kolumbus ei suostunut, ja kahlittuna hän astuikin maihin Cádizissa marraskuussa 1500. Kuningaspari lausui heti syvän paheksumisensa Kolumbuksen vangitsemisesta, hänet vapautettiin, ja hänelle annettiin kaksituhatta dukaattia, jotta hän saattoi arvonsa mukaisesti matkustaa Granadaan kuningasparin luo. Mutta entistä ylivaltaansa uudessa maanosassa hän ei enää saanut. Bobadilla ei kyennyt hallitsemaan siirtokuntaa, missä kurittomuus kasvoi. Saarelle lähetettiin uusi ylituomari ja hallinnonhoitaja, ja Bobadilla sai käskyn palata Espanjaan. Laivastossa, jossa hän matkusti, oli mukana myös Kolumbusta vastaan kapinoinut Roldan vankina. Laivasto joutui hurrikaaniin ja tuhoutui melkein kokonaan, ja siitä tuli perille vain yksi alus, jossa kuljetettiin Kolumbuksen omaisuutta. Bobadilla ja Roldan kuolivat hurrikaanissa. Tällä välin Portugali oli voittanut kilpajuoksun Intiaan: Vasco da Gama palasi syyskuussa 1499 matkaltaan Intiasta, mihin hän oli purjehtinut Afrikan ympäri.
Kolumbus lähti Palosista 3. elokuuta 1492 kolmella laivalla jotka olivat: Santa María, Niña ja Pinta. Laivat olivat Juan de la Cosan sekä Pinzónin veljesten omaisuutta, mutta hallitsijat pakottivat luovuttamaan ne Kolumbuksen käyttöön. Ensimmäiselle matkalle lähti 86 miestä Kolumbus mukaan lukien .
Kolumbus purjehti ensin Kanariansaarille jossa hän täydensi varastojaan ja korjasi aluksia. 6. syyskuuta hän aloitti viisiviikkoisen matkan meren yli.
Kerrotaan että Kolumbus kirjasi lokikirjaansa erikseen miehistölle kerrottavaksi kuljetun matkan ja oikean matkan.
29 päivän matkan jälkeen miehistö näki lintuja lentämässä länteen ja suuntaa muutettiin maan saavuttamiseksi. Kolumbus saavutti 12. lokakuuta 1492 saaren, jolla hän antoi nimen San Salvador (suomeksi Pyhä vapahtaja). Hän myös laittoi muistiin alkuasukkaiden nimen "Guanahani". Vielä tänäänkään ei ole varmuutta, mikä Bahamasaarista kyseinen saari oli.
Saaren asukkaat olivat rauhallisia ja ystävällisiä. Kolumbus kertoi "intiaanien" viattomuudesta trooppisessa paratiisissaan siten, että sai aikaan kestävän myytin jaloista villeistä. Ensimmäisellä matkalla ei vuodatettu verta koska Kolumbus uskoi, että käännytys kristinuskoon voitaisiin saavuttaa rauhallisesti.
Ensimmäisellä matkallaan Kolumbus tutki myös Kuuban koillis- ja Haitin pohjoisrannikkoa. Hän uskoi Kuuban vuorten olevan Himalajan vuoristo. Santa Maria ajoi karille, ja matkaa jouduttiin jatkamaan kahdella laivalla. 39 miestä jäi La Navidadin linnoitukseen. 4. tammikuuta vuonna 1493 Kolumbus kääntyi paluumatkalle. Hän ei ymmärtänyt tuulia, vaan joutui vastatuuleen ja yhteen vuosisadan rajuimmista myrskyistä. Ainut mahdollisuus oli purjehtia Portugaliin. Kolumbus pidätettiin, eikä hän päässyt Espanjaan ennen 15. maaliskuuta, jolloin sana löydetystä reitistä oli jo levinnyt koko Eurooppaan.
Kolumbus sai sankarin vastaanoton. Hän toi näytteille vangittuja villejä ja löytämäänsä kultaa. Kolumbus esitteli myös ananaksen, kalkkunan, riippumaton ja tupakkakasvin. Hän ei ollut löytänyt kallisarvoista inkivääriä, nelikkaa tai pippuria, mutta chilipippurin kyllä.
Ensimmäinen matka
Toinen matka
Toisen matkan reitti
Kolmas matka
Kolmannen matkan reitti.
Vielä neljännen kerran Kolumbus lähti merelle 11. toukokuuta 1502. Tällä kertaa hänellä oli mukanaan neljä pientä laivaa ja sataviisikymmentä miestä, veljensä Bartolomé ja kolmetoistavuotias poikansa Fernando. Silloin matka kesti Kanariansaarilta Martiniquelle yhdeksäntoista päivää. Hispaniolan saaren käskynhaltija Ovando ei päästänyt Kolumbuksta nousta lainkaan maihin, ja Kolumbus jatkoi matkaansa Kuuban ja Jamaikan eteläpuolien kautta Hondurasin rannoille. Sieltä hän etsi salmea, josta pääsisi Intian mereen. Sellaista salmea ei löytynyt, mutta Veraguan tienoilla hän löysi huomattavia kulta-alueita, ja hän ryhtyi perustamaan siirtokuntaa, mutta oli vähällä joutua kaikkineen tuhoon intiaanien hyökkäyksessä. 1503 hän vihdoin pääsi kesäkuussa Jamaikan saarelle kahdella laivalla. Tuolloin laivat vuotivat niin kovasti, että ne oli ohjattava matalikolle ja niiden kannelle rakennettiin asuttavia majoja.
Heillä ei ollut työkaluja uusien laivojen rakentamiseen, ja ruokaa he saivat vain vaihtokaupalla Jamaikan ystävällisiltä alkuasukkailta. Kaksi merimiestä lähti amiraalin pyynnöstä muutamien intiaanisoutajien kanssa 190 kilometrin päässä olevaan Hispaniolaan, kertomaan asiasta saaren käskyn haltijalle. Uhkarohkea yritys onnistui sikäli, että miehet pääsivät perille, mutta käskynhaltija ei lähettänyt pyydettyä apua.
Tukalassa asemassaan Kolumbus sairastui ja miehet alkoivat mellastaa saaressa ja suututtivat saaren alkuasukkaat. Kolumbus pelastui 1. maaliskuuta 1504 tapahtuneen kuunpimennyksen avulla. Hän lähetti intiaanipäällikölle sanan, että Jumala on suuttunut heihin ja päättänyt rangaista heitä, koska he näännyttivät nälkään hänen valittunsa ja vihansa merkiksi Jumala pimentäisi kuun. Kun kuu pimeni Kolumbuksen ennustamalla hetkellä, kantoivat hätääntyneet intiaanit Kolumbukselle ruokatarvikkeita, ja Kolumbus lupasi, että jos he vastakin antaisivat ruokaa haaksirikkoituneille, niin Jumala antaisi kuun paistaa.
Kun kahdeksan kuukautta oli kulunut avunhakijoiden lähdöstä eikä Ovandolta kuulunut apua, syntyi tyytymättömän miehistön keskuudessa aseellinen kapina, jonka Bartolomé Kolumbus kukisti. Ja sitten, jonakin huhtikuun päivänä vuonna 1504, näkyi merellä laiva, josta souti vene haaksirikkoisten luo. Siinä tuotiin Ovandolta viinipullo, paisti ja kirje jossa luki ettei ollut joutilaita laivoja haaksirikkoisten kuljettamiseen.
Mutta Ovandon häpeällinen teko tuli Hispaniolan siirtokunnassa tietoon, ja siirtolaisten suuttumusta peläten Ovandon oli vihdoin kesäkuun lopulla lähetettävä laiva noutamaan haaksirikkoisia, samaan aikaan kuin avunhakijat olivat lopulta saaneet hankituksi aluksen samaan tarkoitukseen. Nämä kaksi alusta purjehtivat kolme viikkoa kovassa vastatuulessa ennen kuin pääsivät perille. Sieltä Kolumbus kuukauden kuluttua lähti veljensä ja poikansa kanssa Espanjaan.
Neljäs matka
Neljännen matkan reitti
Kolumbus lähti toiselle matkalleen 24. syyskuuta 1493. Silloin hänellä oli seitsemäntoista laivaa, tuhatviisisataa henkeä, hevosia, siemenviljaa, viiniköynnöksiä ja muuta tavaraa uusiin maihin perustettavien siirtokuntien tarpeisiin. Matka Kanariansaarilta valtameren ylitse kesti kaksikymmentä päivää. Hänellä oli silloin mukanaan veljensä Diego Kolumbus, joka jäi Hispaniolan saarelle perustetun Isabella-siirtokunnan ylipäälliköksi. Kolumbus itse lähti etsimään saaren sisäosista kultaa ja löysikin kulta-alueen. Sen jälkeen hän purjehti Kuubaan ja Jamaikaan, mutta palasi matkalta syyskuussa 1494 Isabella-siirtokunnan luo huonossa kunnossa, mihin sillä välin oli tullut myös hänen toinenkin veljensä, Bartolomé joka oli tullut tuomaan siirtokunnalle lisää ruokaa, joka olikin tarpeen, sillä espanjalaiset eivät kyenneet vieraissa oloissa tulemaan toimeen. Kristoffer Kolumbuksen ollessa matkalla osa väestöä oli alkanut niskuroida Diegoa vastaan, ja niskurointi puhkesi lopulta ilmikapinaksi. Kapinoijat anastivat Bartolomén laivat ja lähtivät Espanjaan kantelemaan kuningasparille Kolumbusta vastaan. Mellastelevien espanjalaisten kapinointi aiheutti kiistan saaren alkuasukkaiden kanssa, ja lähes satatuhantinen intiaaniarmeija kävi siirtokunnan kimppuun siitä huolimatta, että Kolumbus oli itse kaikin tavoin pyrkinyt rauhallisiin väleihin intiaanien kanssa.
Kolumbuksen lähtiessä toiselle matkalleen kuningatar Isabella oli antanut hänelle tarkat ohjeet, miten kohdella intiaaneja, jotta näistä tulisi katolisia kristittyjä ja Espanjan kuninkaan alamaisia.
Intiaanit hävisivät taistelun, tuhannet saivat surmansa ja sotavangit otettiin orjiksi ja viisisataa sota vangeista lähetettiin Sevillaan myytäviksi. Kuningatar Isabella sai aiheen lausua orjiksi tuoduista intiaaneista: "Millä oikeudella amiraali on ottanut alamaisiani orjiksi." Orjat, joiden lukumäärästä liikkuu erilaisia arvioita, palautettiin Saarille.”Herramme Jumala antoi pyhän armonsa kautta Katolisen Kuninkaamme ja Kuningattaremme löytää Saaret ja Kiinteän Maan. Kristofer Kolumbus, joka on siellä amiraalina, varakuninkaana ja kuvernöörinä, on selittänyt Heidän Korkeudelleen, että siellä asuvat ihmiset ovat hänen mielestään hyvin sopivia käännytettäviksi pyhään katoliseen uskoomme, koska näillä ei ole minkäänlaista lakia eikä järjestystä.... Sen vuoksi Heidän Korkeutensa lähettävät sinne kunnioitetun isä Buylin yhdessä kyseisen amiraalin sinne menevien muiden munkkien kanssa. Heidän opettaminaan ovat tänne saapuneet intiaanit kykyjensä ja toimeliaisuutensa ansiosta hyvin perillä uskomme asioista, koska he jo ymmärtävät paljon kieltämme ja yrittävät oppia sitä lisää parhaansa mukaan. Ja koska tämä voidaan parhaiten panna täytäntöön heti laivaston saavuttua sinne, niin pitäköön kyseinen amiraali huolen siitä, että kaikki, jotka menevät, tai tulevat menemään sinne vastaisuudessa, kohtelevat kyseisiä intiaaneja hyvin ja rakkaudella, ilman että näille aiheutuu minkäänlaisia harmeja, yrittäen saada heidät tuttavalliseen keskusteluun osoittamalla heille mahdollisimman hyviä tekoja. Samalla kyseinen amiraali antakoon Heidän Korkeutensa varastoista joitakin lahjoja vaihtokauppaa varten, joka tehtäköön kunnioittavassa hengessä. Jos sattuisi, että joku tai jotkut kohtelisivat intiaaneja huonosti, olkoon se tavaltaan millaista tahansa, niin kyseisen amiraalin on Heidän Armonsa varakuninkaana ja kuvernöörinä rangaistava siitä ankarasti Heidän Korkeudeltaan saamiensa valtuuksien mukaisesti.”
Espanjaan menneet kapinoijat saivat aikaan, että kuningaspari lähetti Hispaniolaan luottamusmiehen tutkimaan saaren oloja, ja Kolumbus itse lähti Espanjaan antamaan selitystä. Hän sai kumotuksi häntä vastaan tehdyt syytökset helposti, vieläpä hänelle varustettiin laivastokin, kun hirmumyrsky oli Hispaniolassa tuhonnut kaikki siellä olleet laivat paitsi sitä yhtä, jolla Kolumbus palasi Espanjaan.
Kuvassa: Santa María, Niña ja Pinta.